Mehumaijan nimeen!

Marjat, marjat! Vitamiinit saatava talteen tavalla tai toisella!

Purkkiin ja pakkaseen, se olisi se helpoin tapa. Sittenpä niitä voi ihanasti koko pitkän talven nautiskella smoothieissa ja puuron päällä ja missä vain. Muttakun nuo mustaherukat, punaherukoista puhumattakaan eivät ole niitä kaikkein pehmoisemman makuisia vitskupommeja. Niitä kuitenkin on pensaskaupalla pitkin pihamaata ja pakkanen täyttyy aika piukkaan pelkistä herukoista, mikäli ne kaikki aikoo kokonaisena pakastaa.

No niiiiin, välähtihän se sitten vihdoin meilläkin! Mehuahan niistä laitetaan.

Kumpikaan eläissään ole mehustuksessa mukana olleet, kuin ehkä hiukan käynyt haistamassa kun äiti on marjoja maijalla höyrystellyt. 

Saatiin onneksi ihan oikea Mehu-Maija lainaksi ja sitten vaan google laulamaan. Ei se kovin hankalalta ohjeiden mukaan vaikuttanut eikä se ihan oikeasti ollutkaan! 

Vettä alimpaan kattilaan (melkein täyteen asti), marjat ylimpään (niin paljon kuin mahtuu), sitten pidetään vesi pienessä kiehunnassa.

Ensin puolituntia....ei mitään tule pillistä pihalle. Sitten tunti... jotain nestettä tippuu jo!

Kolmesta neljään tuntia saa sitten ihan ilman kiirettä marjoja keitellä. Välillä vähän sekoitettiin ja alussa heitettiin jo tippunut mehu takaisin marjojen päälle, jotta mehustus vauhdittuisi.

Ei siinä ollut riemulla rajaa, kun sai laittaa omaa mehua pulloihin ja pakkaseen. Ei edes lisätty yhtään sokeria ja vie janon erinomaisen varmasti. NAM! 

Tämä oli niitä hetkiä, kun kerrankin joku onnistuu helposti, vaivattomasti ja oikeasti kuin itsestään.

Valtavaa määrää mehua ei tietenkään yhdestä siivilällisestä marjoja pääse puristumaan, mutta kyllä tässä on nyt ehditty keitellä monta satsia ja luulemmepa, että kohta on talven mehut tallessa.

Koitimme myös saada samalla ihmevälineellä aikaiseksi mehua omenoista. Se onkin sitten ihan eri tarina :D kyllä litra taikka kaksi saatiin nesteeksi asti, mutta kuulkaa neuvo: viekää ennemmin tuoremehupuristamoon! Ja toinen neuvo: älkää ainakaan raaoista talviomenoista lähtekö kotitekoisesti tiristelemään. Ehtii tulla taas äitiä ikävä, ennenkuin on tyydyttävä määrä mehua sankon pohjalla. 

Ps. Muutama kierros hamppunarua pullon kaulalle estää inhottavan kilahduksen patenttikorkkia sulkiessa.



Tässä vielä aivan mainio kirjavinkki yleisesti kaikkeen säilöntään! Ohessa myöskin valokuvana ohjeet mehun valmistukseen ilman mehumaijaa. Kyseinen kirja on Vastapoimittua, toimittaneet Ulla Karlström ja Cecilia Lundin. Löytyi meidän kylältä ihan kirjastosta!