Catio elikkäs kissatarha (T- project)

Näin syksyn sadepäivinä on aika kiva selailla kuvamateriaalia kesältä ja muistella, mitä kaikkea tulikaan touhuiltua.
Siitä keksimmekin, että koska erinäisiä projekteja tuli aika ahkerasti työnvaiheittain kuvattua, niin olisi mukava jakaa teillekin meidän cation elikkäs kissapation elikkäs kissatarhan rakennustarina.
Se olikin meidän To do- listalla ihan kärkihommeleissa ja T:n sormet oli koko kevään sauhunnut odotellessa, että pääsee luovuuskukka kunnolla loistoonsa, kun sitä niin pitkään tämän projektin osalta oli jo ehditty lannoitella.

Kyllä se oli meille selvä juttu, että heti kun päästään ok-taloon muuttamaan, niin kissakaksikolle pitää tarha pykätä pihamaalle! Kaupunkikissoina ovat aina eläneet, joten ulkoilupuitteet ovat tähän asti rajoittuneet narun nokassa nuuskutteluun ja sekin ollut ankean vähäistä isäntäväen innostuksen puutteesta kerrostalon pihamaalla köököttämiseen tumput suorana, sillä välin, kun kissa kyttää pusikon takana naapurin mammastin rollaattorireissua roskakatokselle.
Kyllä siinä kuulkaa alkaa juttu ja huhu liikkua siitä "merkillisestä likasta", joka tuokio kaupalla seistä tököttää omituisissa paikoissa vaivaantuneen näköisenä.
Tekisi mieli jokaiselle ohikävelijälle huutaa että " minulla on kissa täällä. Sitä ulkoilutan. On on, kato vaikka!!" Ja vakuuttaa, että se on kissa joka siellä puskassa kyttäilee, en minä!

Mutta eihän sitä kehtaa mennä selittelemään. Oudolta se näyttää kaikki tyynni. Vaan eipä näytä enää!
Nyt saa kissat istua tarhassa stalkkailemassa oravia ja lintuja ja naapuria vaikka koko päivän eikä kukaan joudu syytteeseen mistään.
Tarhakin näyttää tosi hyvältä ja koitimme pätevillä pikku ratkaisuilla saada aikaan käytännöllisen kokonaisuuden jossa on myöskin kissan seikkailumieltä kutkuttavia ominaisuuksia. Mielestäni tämä tavoite tuli tosi hyvin täytetyksi. Hyvä T!
Ukon hommiksihan tämä tosiaan kaikenkaikkiaan meni. Meikä antoi välillä muutamia ihan killereitä vinkkivitosia ;)

Niinhän se viisaan sanonnankin mukaan meni että tuhat kuvaa kertoo enemmäin kuin tuhat sanaa (jotenkin näin). Eli tulin siihen toteamaan, että tämä projekti on viisainta esittää lähinnä kuvien avulla ja jättää turhat selittelyt muihin aiheisiin.


Tarhan paiksi haluttiin valita ehdottomasti sellainen, mistä kissat pääsee kätevästi tuuletusikkunan kautta kulkemaan.

Kiviä käytiin peltotien varresta mönkkärillä hakemassa monta reissua. Kuinka sitä olikin niin hankala hahmottaa, että tuommoisen tukevan murkulakivijalan väsäämiseen menee ihan hitonmoinen määrä kiviä!? Onneksi niitä oli se hitonmoinen määrä vartuumassa, joten ei päässyt hupenemaan kesken kaiken.

T vaateroi rungon kivien avulla hitusen kallelleen seinää kohti. Kallistuksen syy selvisi kun T ei halunnut ruuvata runkoa talon ulkoseinään kiinni, vaan koko rakenne seisoo omillaan, pieni homeenestorako on tärkeä!

Materiaaleihin ei ollut varaa isoa tuohitukkoa tuhlata, joten tehtiin naapurin kanssa oivallinen diili. Me pesimme hänen tupansa ikkunat ja palkaksi saatiin puutavaraa (joka tosin oli paikoin käkkyrällä kuin nimismiehen peruukki, mutta köyhä elää kiitollisuudella, joten ei ryhdytä repimään sitä peruukkia).

Sahaushommia. Huomatkaa työturvallisuus ennen kaikkea!

Tällaiset koivupöllit löydettiin myöskin, jotka osoittautuivat tosi hyviksi tukitolpiksi kakkoskerroksen lattialle. Niitä pitkin on myöskin eriviihdyttävää silpata ylös ja kynnetkin pysyy terävinä.

Verkko joka tarhaan tulisi, piti olla laadultaan kestävämpää ja silmäkooltaan pienempää kuin halvin perus kananverkko. Sitä saatiin rautakaupasta, mutta se osoittautui melko arvokkaaksi tavaraksi. Tultiin sitten siihen tulokseen, että koska lautatavaraa oli käytettävässä runsaasti niin verkkoa säästääksemme laudoitetaan tarhan kaksi alasivua. Tällöin myöskin kissat saavat suojaisan ja turvaisan alueen, mikäli tulee tarve päästä piiloutumaan.

Lattiasta kattoon kulkevalle "palomiespöllille" tehtiin sopiva aukko patioon.

Tässä kohtaa on asennettu jo verkko sekä kattolaudat. Siellä riippuu myöskin jo vanhasta räsymatosta väsäämämme "riippuva mattokeinu". Toisen puolen räystäslaudoitus on paikallaan ja kuvan puoleista asennetaan parhaillaan.

Verkko kiinnitettiin niiteillä ja pysyvyys varmistettiin verkon reunan päälle tulevilla listoilla. Ovikin tarvittiin, niin pääsee toimittamaan siivous - ynnä muut askareet helpommin. Kyllä me toki tuosta ikkunastakin aika paljon ollaan kuljettu...

Sitten vielä kuvia valmiista tekeleestä: 

Ylöskin laitettiin kulkuväyliä ja kökötyspaikkoja. Ovat olleet ahkerasti käytössä!

Myös riippuvasta mattokeinusta tuli nopeasti hittijuttu.

Siinä se! 

Täytyy todeta, että me ollaan kyllä tyytyväisiä tähän lopputulokseen ja niin on muuten asiakkaatkin. Siellä päivystävät kaiken päivää ja nautiskelevat tuoksuista ja pihan pikkueläinten vipellyksestä.

Saa laittaa omia mielipiteitä ja muitakin kommentteja. Kysyäkin sopii jos jotain jäi epäselväksi :) 

Paljon on puhetta siitä, että kissan elämä on ankeaa, jollei se pääse ulos vapauteen, mutta kyllä nämä meidän katit varsin onnellisilta vaikuttaa. Säästyypähän muutamat linnunpoikaset ja oravat, eikä lähiseudulla metsästelevä valtava kotkapariskunta saa ainakaan meidän kissoista itselleen evästä.

Rakkautta ja inspiraatiota! Terkuin O & T