Tekstit

Työtön työntekijä?

Kuva
Viimepäivien kirjeposti innoitti pohtimaan jälleen kerran työttömän ihmisen paikkaa tässä tehokkaassa aikaan ja rahaan perustuvassa yhteiskunnassamme. Rohkenen veikata, että jokainen ilman rahalla palkkaa maksavaa päivätyötä oleva joutuu jatkuvasti kohtaamaan ennakkoluulon, jonka mukaan hän ei tee mitään!? Työtön on ihmiskunnan keksimä yleinen termi, joka käsittää siis jokaisen, joka ei ole jonkin yrityksen palkkalistoilla ( yrittäjät ovat sitten asia ihan erikseen. Allekirjoittanut on tätäkin termiä tullut harjoittaneeksi), ja mikäli satut kuulumaan tähän porukkaan, on hyvinkin tavanomaista ja oletettavaa, että käytät nuo ruhtinaalliset päivääsi somistavat tunnit makoiluun, kattoon syljeskelyyn, onlinepeleihin ja ehkä leffojen katseluun? Voiko ilman palkkatyötä oleva ihminen olla tehokas? Voiko hän siltikin tehdä jotain hyödyllistä, innoittavaa, kekseliästä ja ehkäpä jopa yhteistä hyvää tavoittelevaa? Vai onko ainoastaan kunniallista ja kaikille reilua se, että jokainen yksilö huh

Hyönteisruokaa ? Juttua sirkkojen kasvatuksesta

Kuva
Otsikoissa on isosti viimepäivinä ollut hyönteisten myynnin laillistuminen Suomessa ihmisruoka-tarkoitukseen. Jei! Uusavuliaat ovat popsineet itse kasvattamiaan sirkkoja jo alkukesästä alkaen, joten tässä vaiheessa projektia voimme jo lämpimästi suositella tätä kaikille muillekin! Kuinka tähän päätimme ryhtyä? Noh, johan tässä on pyöritelty kutkuttelevaa ideaa siitä, että saisi ihan itse tuotettua mahdollisimman paljon käyttämästään ravinnosta kotioloissa, sitä varsinaista lähiruokaa. Tällainen tavoite totetutetaan tietysti hyvin pikkuhiljaa ja käytettävien resurssien puitteissa on pysyttävä (valitettavasti). Isojen kotieläinten pitäminen ei vielä ainakaan ole meille mahdollista ja vaikka niitä kanoja kaiholla halajataan, niin nekään eivät ole vielä tämän hetken juttu. Sen sijaan ajatus pienimuotoisemmasta lihakarjasta pompahti mieliimme käytyämme nauttimassa herkullista sirkkaruokaa eräässä ravintolassa viime talvena. Onhan noita ötököitä ihmiset kotonaan kasvatellut jo iät ajat

Catio elikkäs kissatarha (T- project)

Kuva
Näin syksyn sadepäivinä on aika kiva selailla kuvamateriaalia kesältä ja muistella, mitä kaikkea tulikaan touhuiltua. Siitä keksimmekin, että koska erinäisiä projekteja tuli aika ahkerasti työnvaiheittain kuvattua, niin olisi mukava jakaa teillekin meidän cation elikkäs kissapation elikkäs kissatarhan rakennustarina. Se olikin meidän To do- listalla ihan kärkihommeleissa ja T:n sormet oli koko kevään sauhunnut odotellessa, että pääsee luovuuskukka kunnolla loistoonsa, kun sitä niin pitkään tämän projektin osalta oli jo ehditty lannoitella. Kyllä se oli meille selvä juttu, että heti kun päästään ok-taloon muuttamaan, niin kissakaksikolle pitää tarha pykätä pihamaalle! Kaupunkikissoina ovat aina eläneet, joten ulkoilupuitteet ovat tähän asti rajoittuneet narun nokassa nuuskutteluun ja sekin ollut ankean vähäistä isäntäväen innostuksen puutteesta kerrostalon pihamaalla köököttämiseen tumput suorana, sillä välin, kun kissa kyttää pusikon takana naapurin mammastin rollaattorireissua

Herkulliset ja hämmentävät SIENET!

Kuva
Ja taas on kantapäitä kolhittu. Syynä nimittäinkin..sienet. Nuo metsiemme mystiset ja maukkaat tököttäjät. Niin ja myrkylliset!  Ei varmaankaan tarvitse erityisemmin painottaa, että olemme melkoisia noviiseja myöskin näissä sienihommissa. Joo, toki tiedetään perus suppikset ja kanttarellit ja muutamat tatitkin.. Vai tiedetäänkö?? Noita verkkolehtien ynnä muiden joka syksyisiä "Varo näitä sieniä!"- artikkeleita paniikissa pläräten, saa sellaisen käsityksen, että voin täysin mahdollisesti, hetkenä minä hyvänsä livauttaa sienikoriini suppilovahveron sijasta suippumyrkkyseitikin joka on muuten supermyrkyllinen ja pienikin palanen on lähtöpassi enkelikuoroon! No tässä kohtaa syyllistyn hiukan liioitteluun ja paniikin lietsontaan itsekin. Mutta totta on, että kyseinen sieni pitänee jättää metsään myrkyllisyytensä vuoksi (ellei sitten aijo sillä vaikkapa värjätä lankaa, mutta syötäväksi se ei sovi) eikä sitä saa yhtään maistella. Monet mediat toki tykkäävät pelotella väitt

Mehumaijan nimeen!

Kuva
Marjat, marjat! Vitamiinit saatava talteen tavalla tai toisella! Purkkiin ja pakkaseen, se olisi se helpoin tapa. Sittenpä niitä voi ihanasti koko pitkän talven nautiskella smoothieissa ja puuron päällä ja missä vain. Muttakun nuo mustaherukat, punaherukoista puhumattakaan eivät ole niitä kaikkein pehmoisemman makuisia vitskupommeja. Niitä kuitenkin on pensaskaupalla pitkin pihamaata ja pakkanen täyttyy aika piukkaan pelkistä herukoista, mikäli ne kaikki aikoo kokonaisena pakastaa. No niiiiin, välähtihän se sitten vihdoin meilläkin! Mehuahan niistä laitetaan. Kumpikaan eläissään ole mehustuksessa mukana olleet, kuin ehkä hiukan käynyt haistamassa kun äiti on marjoja maijalla höyrystellyt.  Saatiin onneksi ihan oikea Mehu-Maija lainaksi ja sitten vaan google laulamaan. Ei se kovin hankalalta ohjeiden mukaan vaikuttanut eikä se ihan oikeasti ollutkaan!  Vettä alimpaan kattilaan (melkein täyteen asti), marjat ylimpään (niin paljon kuin mahtuu), sitten pidetään vesi piene