Työtön työntekijä?
Viimepäivien kirjeposti innoitti pohtimaan jälleen kerran työttömän ihmisen paikkaa tässä tehokkaassa aikaan ja rahaan perustuvassa yhteiskunnassamme.
Rohkenen veikata, että jokainen ilman rahalla palkkaa maksavaa päivätyötä oleva joutuu jatkuvasti kohtaamaan ennakkoluulon, jonka mukaan hän ei tee mitään!?
Työtön on ihmiskunnan keksimä yleinen termi, joka käsittää siis jokaisen, joka ei ole jonkin yrityksen palkkalistoilla ( yrittäjät ovat sitten asia ihan erikseen. Allekirjoittanut on tätäkin termiä tullut harjoittaneeksi), ja mikäli satut kuulumaan tähän porukkaan, on hyvinkin tavanomaista ja oletettavaa, että käytät nuo ruhtinaalliset päivääsi somistavat tunnit makoiluun, kattoon syljeskelyyn, onlinepeleihin ja ehkä leffojen katseluun?
Voiko ilman palkkatyötä oleva ihminen olla tehokas? Voiko hän siltikin tehdä jotain hyödyllistä, innoittavaa, kekseliästä ja ehkäpä jopa yhteistä hyvää tavoittelevaa? Vai onko ainoastaan kunniallista ja kaikille reilua se, että jokainen yksilö huhkii kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa työssä, joka mahdollisesti ei kaiken optimistisen tarkastelunkaan jälkeen ole hänen itsensä mielestä tärkeää, palkitsevaa tai edes mukavaa, mutta hän maksaa joka kuukausi palkastaan sievoisen summan valtion kassaan puhdasta pätäkkää, jonka lopullista sijoituskohdetta hän ei milloinkaan saa edes tietää. Ja hyödyttääkö hänen verorahansa lopulta yhteiskuntaa? Tehdäänkö sillä yhteistä hyvää?
Oli miten oli, nykyiset työttömyystilastot enteilevät jo vääjäämättä skenaariota, jossa työmarkkinat ovat tulevaisuudessa kokemassa jonkinlaisen muutosmullistuksen. Jokainen voi varmasti tykönään tunnustaa, että maailman on muututtava, jatkuvasti. Se on sen olemassaolon edellytys ja tämä koskee valitettavasti myös ihmiskuntaa, vaikka moni sitä vastaan tykkää taistellakin. Olisiko jo aika miettiä, mitä muuta ihanaa elinympäristöämme hyödyttävää puuhaa ihminen voisikaan tehdä, kuin olla jonkun yrityksen leivissä? Voisiko se jopa piristää melankoliaan taipuvaa, herkästi masentuvaa mieltä, joka helposti kokee itsensä tarpeettomaksi jäädessään ilman työpaikkaa ja saadessaan hyödyttömän loisotuksen leiman?
Onneksi otin tämän työttömiä koskevan myytin suurennuslasini alle ja lähdin tekemään tutkimusta. Muutaman kuukauden kestäneen intensiivisen tarkastelun tuloksena voin vilpittömästi todeta, että useat työttömät saattavat tehdä jopa monta asiaa samaan aikaan! Hyvin läheltä olen päässyt seuraamaan mm. seuraavaa tilannetta, jossa edellä kuvailtu yhteiskunnan loiseläjä on samanaikaisesti keittänyt mehua, ruokkinut kissaa, kuivannut sieniä, valmistanut keittoa, pyyhkinyt pöytää, kastellut yrttikasveja ja vieläpä kiroillut tahdikkaasti ukko paralleen, joka vahingossa eksyi täydellisesti hallitun kokonaisuuden ristituleen. Sanoisinpa, että myytti mitään tekemättömistä työttömistä on näinikään murrettu! (Huom! Tähän tutkimukseen ei käytetty minkään tahon myöntämiä apurahoja, sillä niitä ei myönnetty).
Olen myös laittanut merkille, että useat työttömät tekevät myös vapaaehtoistyötä, jota ilman ei monikaan apua tarjoava yhdistys kykenisi lainkaan toimimaan. Työttömät havaintojeni mukaan (osittain myös rahavarojen vähyyden vuoksi) valitsevat ekologisia tapoja kulkea paikasta toiseen, pyrkivät kohtuullistamaan kulutustaan, ovat kiinnostuneet kierrätyksestä, puutarhanhoidosta, luonnonantimien hyödyntämisestä sekä opettelevat jatkuvasti uusia kädentaitoja sekä keräävät tietoa, josta varmasti on lopulta hyötyä myös muille ihmisille ja kaikkien yhteiselle elinympäristölle. Eikö tällainen panostus ansaitse arvostusta ja tukea?
Tämäkään (kuten ei mikään mukaan, mitään muutakaan ihmisryhmää koskeva) kuvaus ei tietenkään yleisesti koske kaikkia työttömiä, mutta siksipä juuri meidän olisi jo aika päästää irti kaikista kulahtaneista ja kyseenalaisista muita ihmisiä halventavista ennakkoluuloistamme.
Jokainen laji tarvitsee jokaista sen jäsentä, sillä ilman niitä ei olisi monimuotoista ja toimivaa yhteiskuntaa. Myös metsässä jokainen heikko puukin on arvokas ja sillä on oma tehtävänsä, joka suuressa kuvassa on ihan yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin. Metsän vahvat puut pitävän huolen heikoimmista ja ravitsevat niitä, sillä jonakin päivänä ne saattavat pelastaa koko metsän.
Muutos on jatkuvaa, eikä mikään ole sitä miltä se saattaa ensin näyttää.
Rakkautta ja solidaarisuutta yhteiseksi hyväksi! O & T <3
Rohkenen veikata, että jokainen ilman rahalla palkkaa maksavaa päivätyötä oleva joutuu jatkuvasti kohtaamaan ennakkoluulon, jonka mukaan hän ei tee mitään!?
Työtön on ihmiskunnan keksimä yleinen termi, joka käsittää siis jokaisen, joka ei ole jonkin yrityksen palkkalistoilla ( yrittäjät ovat sitten asia ihan erikseen. Allekirjoittanut on tätäkin termiä tullut harjoittaneeksi), ja mikäli satut kuulumaan tähän porukkaan, on hyvinkin tavanomaista ja oletettavaa, että käytät nuo ruhtinaalliset päivääsi somistavat tunnit makoiluun, kattoon syljeskelyyn, onlinepeleihin ja ehkä leffojen katseluun?
Voiko ilman palkkatyötä oleva ihminen olla tehokas? Voiko hän siltikin tehdä jotain hyödyllistä, innoittavaa, kekseliästä ja ehkäpä jopa yhteistä hyvää tavoittelevaa? Vai onko ainoastaan kunniallista ja kaikille reilua se, että jokainen yksilö huhkii kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa työssä, joka mahdollisesti ei kaiken optimistisen tarkastelunkaan jälkeen ole hänen itsensä mielestä tärkeää, palkitsevaa tai edes mukavaa, mutta hän maksaa joka kuukausi palkastaan sievoisen summan valtion kassaan puhdasta pätäkkää, jonka lopullista sijoituskohdetta hän ei milloinkaan saa edes tietää. Ja hyödyttääkö hänen verorahansa lopulta yhteiskuntaa? Tehdäänkö sillä yhteistä hyvää?
Oli miten oli, nykyiset työttömyystilastot enteilevät jo vääjäämättä skenaariota, jossa työmarkkinat ovat tulevaisuudessa kokemassa jonkinlaisen muutosmullistuksen. Jokainen voi varmasti tykönään tunnustaa, että maailman on muututtava, jatkuvasti. Se on sen olemassaolon edellytys ja tämä koskee valitettavasti myös ihmiskuntaa, vaikka moni sitä vastaan tykkää taistellakin. Olisiko jo aika miettiä, mitä muuta ihanaa elinympäristöämme hyödyttävää puuhaa ihminen voisikaan tehdä, kuin olla jonkun yrityksen leivissä? Voisiko se jopa piristää melankoliaan taipuvaa, herkästi masentuvaa mieltä, joka helposti kokee itsensä tarpeettomaksi jäädessään ilman työpaikkaa ja saadessaan hyödyttömän loisotuksen leiman?
 |
| Työttömän työkalupakki |
Onneksi otin tämän työttömiä koskevan myytin suurennuslasini alle ja lähdin tekemään tutkimusta. Muutaman kuukauden kestäneen intensiivisen tarkastelun tuloksena voin vilpittömästi todeta, että useat työttömät saattavat tehdä jopa monta asiaa samaan aikaan! Hyvin läheltä olen päässyt seuraamaan mm. seuraavaa tilannetta, jossa edellä kuvailtu yhteiskunnan loiseläjä on samanaikaisesti keittänyt mehua, ruokkinut kissaa, kuivannut sieniä, valmistanut keittoa, pyyhkinyt pöytää, kastellut yrttikasveja ja vieläpä kiroillut tahdikkaasti ukko paralleen, joka vahingossa eksyi täydellisesti hallitun kokonaisuuden ristituleen. Sanoisinpa, että myytti mitään tekemättömistä työttömistä on näinikään murrettu! (Huom! Tähän tutkimukseen ei käytetty minkään tahon myöntämiä apurahoja, sillä niitä ei myönnetty).
Olen myös laittanut merkille, että useat työttömät tekevät myös vapaaehtoistyötä, jota ilman ei monikaan apua tarjoava yhdistys kykenisi lainkaan toimimaan. Työttömät havaintojeni mukaan (osittain myös rahavarojen vähyyden vuoksi) valitsevat ekologisia tapoja kulkea paikasta toiseen, pyrkivät kohtuullistamaan kulutustaan, ovat kiinnostuneet kierrätyksestä, puutarhanhoidosta, luonnonantimien hyödyntämisestä sekä opettelevat jatkuvasti uusia kädentaitoja sekä keräävät tietoa, josta varmasti on lopulta hyötyä myös muille ihmisille ja kaikkien yhteiselle elinympäristölle. Eikö tällainen panostus ansaitse arvostusta ja tukea?
Tämäkään (kuten ei mikään mukaan, mitään muutakaan ihmisryhmää koskeva) kuvaus ei tietenkään yleisesti koske kaikkia työttömiä, mutta siksipä juuri meidän olisi jo aika päästää irti kaikista kulahtaneista ja kyseenalaisista muita ihmisiä halventavista ennakkoluuloistamme.
Jokainen laji tarvitsee jokaista sen jäsentä, sillä ilman niitä ei olisi monimuotoista ja toimivaa yhteiskuntaa. Myös metsässä jokainen heikko puukin on arvokas ja sillä on oma tehtävänsä, joka suuressa kuvassa on ihan yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin. Metsän vahvat puut pitävän huolen heikoimmista ja ravitsevat niitä, sillä jonakin päivänä ne saattavat pelastaa koko metsän.
Muutos on jatkuvaa, eikä mikään ole sitä miltä se saattaa ensin näyttää.
Rakkautta ja solidaarisuutta yhteiseksi hyväksi! O & T <3
Kommentit
Lähetä kommentti