Hyönteisruokaa ? Juttua sirkkojen kasvatuksesta

Otsikoissa on isosti viimepäivinä ollut hyönteisten myynnin laillistuminen Suomessa ihmisruoka-tarkoitukseen. Jei!
Uusavuliaat ovat popsineet itse kasvattamiaan sirkkoja jo alkukesästä alkaen, joten tässä vaiheessa projektia voimme jo lämpimästi suositella tätä kaikille muillekin!

Kuinka tähän päätimme ryhtyä? Noh, johan tässä on pyöritelty kutkuttelevaa ideaa siitä, että saisi ihan itse tuotettua mahdollisimman paljon käyttämästään ravinnosta kotioloissa, sitä varsinaista lähiruokaa. Tällainen tavoite totetutetaan tietysti hyvin pikkuhiljaa ja käytettävien resurssien puitteissa on pysyttävä (valitettavasti).
Isojen kotieläinten pitäminen ei vielä ainakaan ole meille mahdollista ja vaikka niitä kanoja kaiholla halajataan, niin nekään eivät ole vielä tämän hetken juttu.
Sen sijaan ajatus pienimuotoisemmasta lihakarjasta pompahti mieliimme käytyämme nauttimassa herkullista sirkkaruokaa eräässä ravintolassa viime talvena. Onhan noita ötököitä ihmiset kotonaan kasvatellut jo iät ajat liskoille ja käärmeille, mutta miksikäs ei ihan omaksi ja kissojen ravinnoksikin?
Sitten vain google taas laulamaan ja olihan siellä internetin sopukoissa hajanaisia ohjeita tarjolla tähän tarkoitukseen, joten eikun tuumasta toimeen!

Emme tässä lähde sen suuremmin avautumaan eettisistä, poliittisista tai uskonnollisista suuntautumisistamme, mutta sanottakoon sen verran, että teholla tuotettaessa joutuu aina tinkimään isosti monesta muusta seikasta ja me koitamme tästä syystä harkita tarkasti mitä kaupasta kotiin kannamme ja missä määrissä.
Samalla periaatteella lähdimme liikkeellä tässä sirkkojen kasvatuksessakin. Suurin osa hyönteistenkasvatusohjeista joita löysimme perustui siihen, kuinka saat mahdollisimman yksinkertaisessa tilassa kasvatettua mahdollisimman monta eliötä.
Itse tuumasimme, että mikäli aijomme lähteä kasvattamaan eläviä olentoja, niin meillä on vastuu, että teemme sen niin hyvin kuin pystymme, kunnioittaen niiden luontaisia tarpeita ja tarjoten niille niin hyvät elinolot kuin pystymme, olkootkin "vain" ötököitä. Vaikka sitten saisimme aluksi hiukan vähemmän syödäksemme, niin jätetään ahneet asenteet pois tästäkin tekemisestä ja fiilistellään näitä ihmeellisen mielenkiintoisia hyönteisiä ja ollaan kiitollisia aina kun on "sadonkorjuun" aika.
Bisnestä emme kuitenkaan ole tästä suunnittelemassa sen enempää kuin omia menoja karsimaan.

No miksi sitten edes lähteä tällaiseen kasvatushommaan?
Protskua ihmiskeho kuitenkin tarvitsee. Siitä on kaikkien oltava kutakuinkin yhtämieltä. Ja vaikka sitä on parsakaalissakin runsaasti, niin hyönteisproteiinia käyttäessä pääsee hiukan vähemmällä leukojen keikutuksella ja sirkoissa sitä onkin ihmeellisen isoja pitoisuuksia! Omasta kokemuksestamme täytyy myös todeta, että itsellemme tuntuu tämä sirkkojen kasvattaminen olevan helpompaa kuin parsakaalin ja näitä tulee ihan ympärivuoden.
Ja onhan tämä hyönteissyönti (varsinkin itse kasvatettujen) melko varteenotettava peliliike tässä ympäristökriisien, talouskriisien, eettisyyskriisien ja kriisienkriisien maailmassa. Eikö?

Sirkkojen kasvatus pienessäkin asunnossa on mahdollista ja jopa varsin yksinkertaista. Ne ovat myöskin ihan hauskoja lemmikkejä ja maistuva vähän kuin makealle popkornille (tietysti riippuen millä tavoin ne ovat ruoaksi valmistettu). Niiden luontainen elinikä on vain muutamia kuukausia (meidän idänkulkijasirkat ovat eläneet asiaan puuttumatta korkeintaan noin 3kk), joten aivan elämänsä parhaassa iässä niitä ei tarvitse hengiltä ottaa, joten saavat sirkkailla sirkkajuttujaan vanhuksiksi asti. Mutta farmin kasvaessa on toki pakollista karsia nuoria aikuisia ja harventaa populaatiota, sillä jos näin ei tekisi ja kaikkien antaisia munia, sirkkakanta räjähtäisiä muutamassa kuukaudessa totaalisen lapasesta ja elinoloista tulisi kaikille tukalat.
Toki se on sitten kasvattajasta itsestään kiinni tämäkin.

Kuten jo mainittiinkin tarjoamme sirkoillemme mukavasti elintilaa, siedettävän määrän sosiaalista kanssakäymistä ja ruokaa mikä niille parhaiten maistuu. Sopivan lämpöinen ympäristö ja erilaiset hengailupaikat ovat pitäneet meidän sirkat tyytväisinä, mikä ilmenee hyvin vilkkaana paritteluviettinä, joka on luonnollisestikin johtanut runsaaseen poikasmäärään (jihuu!), eikä ikävää väkivaltaista käyttäytymistäkään ole ollut havaittavissa.

Seuraavaksi yritämme mahdollisimman selkeästi, mutta kattavasti kertoa, kuinka me tämän homman teemme ja toivottavasti tästä on apua sinullekin, mikäli aijot alkaa tai olet aloitteleva sirkkafarmari tai ehkäpä olet kohdannut kinkkisiä pulmia joihin kaipaisit apua.

Sirkkojen valinta

Me kasvatamme idänkulkusirkkoja. Ne ovat niitä kookkaampia kavereita. Tarkoitus oli alunperin ryhtyä aloittelemaan pienemmillä kenttäsirkka-serkuilla, mutta eläinkaupassa ei ollut tarjolla juuri sinä hetkenä kuin tätä lajia, joten extemporeena päädyimme sitten näihin. Nämän idänkulkijat eivät siritä kovinkaan paljoa eivätkä äänekkäästi, joten meluhäiriötä niistä ei ole.

 Hyvin ollaan pärjätty, vaikka nämä idänkulkusirkat saattavat olla jopa 6cm pitkiä ja puraistakin kiukuspäissään. Mutta ei hätää, ollaan vältytty puremilta ja käsittelyyn tottuu nopeasti.

Erittäin käteviksi ovat osoittautuneet pitkät puiset pihdit, joihin sirkat itseassa ihan itse mielellään tarttuvat ja pitelevät pihdeistä kiinni, joten niiden siirtely on helppoa. Mikäli ne eivät tykkää näin yhteistyöhaluisia olla, voi pihdeillä hyvinkin napakasti tarttua sirkkaa etupäästä ensimmäisten jalkojen takaa kiinni sillä niiden panssari on erittäin kova eli et näinollen satuta sitä.

Me ostimme aluksi 12kpl sirkkoja. Isommalla määrällä pääsee tietysti isommin alkuunkin, mutta halusimme itse kokeilla hyvin kohtuullisella määrällä. Ja sitten kun alkavat munia, niin niitä munia tulee oikeasti paljon. Jossain joku tiesi että yksi naaras voi munia jopa 400 munaa!!

Sirkkaterraario

Paljon ihmiset kasvattelee muovilaatikoissa ja missälienee, mutta me halusimme terraarion. Ihan senkin vuoksi, että sitä on paljon kivampi katsella tuossa olkkarin nurkassa kuin jotain ikean säilytyslootaa. Kokoakin on riittävästi joten saavat vapaasti munia niin paljon kuin kerkeävät. Terran kokoa en litroissa osaa sanoa, mutta korkeutta on noin 60cm, leveyttä 75cm ja syvyyttä 55cm.

Pohjalla on sanomalehteä useita kerroksia ja eripaksuisia ja kokoisia keppejä risteilee terraariossa, sillä nämä tykkää kiivetä korkealle köllöttelemään ruoan sulaessa. Tässä terrassa meillä oli hetkellisesti yhteensä suunnilleen pari sataa sirkkaa. Suurinosa oli toki poikasia. Aikuisia tähän tilaan mahtuisi mukavasti varmaankin viitisenkymmentä. Niin montaa aikuista ei toki missään nimessä ole syytä kerralla olla munimishommissa, mikäli aikoo pitää kasvatuksen tällätavalla pienimuotoisena.

Myöhemmin hankimme myös toisen (hieman pienemmän) terraarion ajatuksena, että kun aikuiset ovat munineet riittävästi toiseen terraan, voidaan ne siirtää laskemaan muniaan vielä toiseenkin ja tämän jälkeen ovat hienosti hommansa hoitaneet ja ennen munien kuoriutumista pääsevät horrosvaiheen kautta vehreimmille heinikoille ja pentukatraalla on rauhallinen ja tilava ympäristö kuoriutua ja kasvaa. 

Molemmat terrat ovat käytettynä ostettu. Isompi on vanha akvaario, joka ei enää pidä vettä ja toinen kirpparilöytö. Molempiin T nikkaroi vain uudet kannet ilmarei'illä ja tukevilla kahvoilla.

Lämpötila ja kosteus

Nämä ötököt rakastavat lämpöä ja sitä ne myös tarvitseva pysyäkseen aktiivisina. Myös munat tarvitsevat kehittyäkseen riittävän lämpötilan.

Meillä oli aluksi Exo Terra- merkkiseltä valmistajalta 100W infrapunalämpölamppu, mutta nämä kyseiset polttimot eivät ainakaan meillä jostain syystä olleet kovin pitkäikäisiä. Paloivat vain muutamia viikkoja ja koska eivät ole järin edullisia, niin vaihdettiin tuotetta. Nykyään käytössä on saman merkkinen keraminen lämmitin (100W) joka ei tuota lainkaan valoa ja päättelimme, että sen kestävyys voisi olla parempi sillä siinä ei ole herkkää hehkulankaa lainkaan joka polttimoissa yleensä on herkkä hajoamaan. Ja kyllä vain se on kestänytkin mainiosti. Sirkat saavat riittävästi päivänvaloa, joten lampulle ei ole tarvetta. Tämä lämmitin tuottaa tuohon muutaman sentin etäisyydelle noin 50 lämpöastetta ja tuntuisi olevat miellyttävä, sillä sirkat tykkää hengailla tuossa suojaverkossa, joten liian lämmin se ei ainakaan näyttäisi olevan. 

Tuo astemäärä on ollut sopiva myös munien kehittymiselle sillä ovat nopsasti kuoriutuneet. Kylmemmässä kuoriutuminen kestää kauemmin. Kosteus on myös tärkeä osa munien kehittymistä. Muninta-astian pohjalla on vettä, jotta hiekka pysyy kosteana.

Kosteuden kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä liiallinen kosteus saattaa myös olla kohtalokasta sirkoille. 

Muninta

Olosuhteiden ollessa kohdallaan, aloittavat sukukypsät sirkat varsin pian hyvin aktiivisen paritteluvaiheen eikä aikaakaan kun laskevat ensimmäiset munat.

Muninta astiassa tulee olla hienoa hiekkaa. Hankimme rautakaupasta hiekkapuhallushiekkaa joka toimii täydellisesti eikä ole turhan arvokasta, Muninta-astian on oltava syvä. Optimaalinen syvyys on noin. 20cm. Aivan totta. Syvyydessä ei kannata tinkiä, sillä naaras työntää teleskooppimaisen peränsä hyvin pitkälle hiekkaan ja laskee melkoisen määrän munia peräjälkeen tekemäänsä onkaloon. Tämän jälkeen se peittelee reiän huolellisesti. Munintapaikan voit huomata pienestä hiekkakeosta. Hiekan on oltava myöskin kosteaa. Toisessa terrassa meillä on muovinen iso eväsrasia jonka pohjalle olemme ensin laittaneet pari senttiä vettä ja sitten hiekat päälle. Toisessa terrassa olemme laittaneet koko pohjan alueelle hiekkaa paksun kerroksen. Ja niinikään vettä myöskin terran pohjalle. Hiekka nostattaa vettä pohjalta ja koko hiekka pysyy riittävän kosteana muninta-alustana. Mikäli hiekkaa kuivuu liian nopeasti, voi sitä lisäksi kastella myös yläkautta, vaikka kastelukannulla tai sumutepullolla. 

Muninnasta kuoriutumiseen kuluu lämpötilasta riippuen suunilleen 30-60vrk.

Meillä viimeisimmät kuoriutuivat aika tarkalleen kuukauden jälkeen siitä, kun havaittiin munintaa tapahtuvan. Tätä saattaa kylläkin olla hiukan hankala seurata, ennenkuin alkaa tunnistamaan ajan saatossa paremmin munimiskäyttäytymistä. 

Kun naaraat selvästi ovat aloittaneet munintansa, yleensä karsimme uroksia niin, että jäljelle jää vain muutama, jotta ne eivät ole kokoajan naaraiden kimpussa häiriten niiden munintaa. Munien kehittyminen saattaa häiriintyä jos niitä on liian tiheästi. Aiemmin kun käytössä oli pienehkö muninta-astia, nostimme sen muutaman munintapäivän jälkeen ulos terrasta lämpölampun viereen kankaalla peitettynä. Tässä tapauksessa oli jatkuvasti tarkistettava, oliko poikaset jo kuoriutuneet, jotta ne tulisi päästää takaisin terraan.

Vastakuoriutuneet sirkat ovat herttaisen pikkiriikkisiä!! Ja saattavat olla hyvinkin vaaleita ensimmäisten tuntien ajan, mutta tummenevat nopeasti. 

Ja nopeasti ne myös kasvavat. Kuorensa ne luovat useita kertoja kasvaessaan ( en muista tarkkaa lukumäärää mutta jotain 6-8 kertaa) ennen aikuisuutta ja viimeisessa molttauksessa ne vasta saavat siivet. 

Ruokinta

Huomattu on että porkkana on näiden suurinta herkkua! Sitä ne järsivät ihan pienestä asti innokkaasti. ihan pikkuisille laitamme raastetta, mutta isot järsivät vaikka kokonaista porkkanaa.

Myös ruoho käy tuoreena sekä kuivattuna. Kukkakaalin kannatkin häviää äkkiä samoin kaikki salaatit. Kurkku on ilmeisesti liian vetistä ja jää homehtumaan.

Sirkkapoikaset syövät jonkun verran myös kalanruokaa (niitä värikkäitä hiutaleita).

Soijarouhetta menee myös paljon, sillä sirkatkin tarvii proteiinia jotta eivät ala syömään toisiaan. 

Toisinaan pidetään matalassa astiassa vettä juotavaksi, mutta tuoreesta ruuasta saavat kyllä riittävästi nestettä. Pikkusirkat saattavat sitäpaitsi mennä vesiastiaan uimaa, eivätkä sitten välttämättä pääse enää pois, joten tragedian ainekset on valmiit! Terran seinilläkin on yleensä muutama kosteuspisara joista voivat hörppäistä.

Nukkumaan laittaminen

Sitten on se epämukavin vaihe tässä kasvatushommassa, elikkä hengiltä otto.

Kyllä sitä pitkään pohdittiin ja panikoitiin, että miten ihmeessä sellaisen joukkomurhan suorittaisi mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti.

Löydettiin sitten kelpo ohje joka kuuluu näin: 

Sirkat ilmareiälliseen astiaan ja astia jääkaappiin. Näin niiden elintoiminnot hidastuvat ja ne vaipuvat horrokseen, jollaiseen ne luonnollisestikin vapaudessa menisivä. Kun sirkat ovat nukahtaneet laitetaan laatikko pakkaseen ja siellä käyvät ikiuneen. Kyllä se pahalta siltikin tuntuu, kun ei tuo tappaminen mikään kevyt jobi koskaan ole, mutta sen minkä aikoo syödä, se pitää myös hengiltä ottaa. 

Sellainen ohjeistu tuli myös tarpeen, että sirkat on hyvä pitää 1vrk paastossa ennen jääkaappiin laittamista, ellei sitten halua syödä sirkan kakkaa.

Ruoaksi valmistaminen

Päästään seuraavaksi makuasioiden pariin. Monet ovat sitä mieltä, että pakastuksen jälkeen sirkat keitetään nopeasti, annetaan hiukan kuivua ja sitten paahdetaan miedolla lämmöllä uunipellillä. Sitten ne voi vaikka laittaa rouheeksi ja lisätä joukkoon esim. hiutaleita, siemeniä ym. juttuja ja nauttia aamiaisjogurtin päällä.

Ne voi myös paistaa kokonaisena pannulla rasvassa ja maustaa ripauksella suolaa. Kiva pikkusnäksi tarjottavaksi illanistujaisissa. Saattaa se kirvoittaa kiinnostavaan keskusteluunkin eikä tarvitse aina kaivella esille puhkiplärättyä Aliasta viihdykkeeksi. 

Paljon löytyy hyönteisruokareseptejä ja niitä sitten rohkeasti selailemaan ja kokeilemaan. Jahka pääsee tutuksi sirkan maun kanssa(joka ainakin T:n ennakkoluulot löi laudalta makeudellaan), niin uskaltaa lähteä jo lisäilemään niitä lähes mihintahansa peruspöperöihin.

Silmään sattui myös artikkeli joka antoi ymmärtää toukkienkin olevan vallan maukkaita proteiinipommeja... Ehkä tulevaisuudessa palaamme niihin. ;)